JUKKA NIEMINEN : Suomalaisten Tuho 10000 eKr.

Jokainen meistä näkee ympärilleen vilkaisemalla, jälkiä muinaisesta katastrofista, joka on pilkkonut kallioita, lennättänyt talon kokoisia kiviä ja repinyt maaston riekaleiksi muodostaen harjuja, hiidenkirnuja, pirunpeltoja yms. Tähän saakka nämä on selitetty jääkaudella, mutta nykytiedon valossa jääkausiteoria on ollut lähinnä harhapoluille johtanut tulkintavirhe.

2010-luvulle päivitetyn tiedon mukaan tutkijat ovat kautta maailman löytäneet merkittäviä todisteita jättimäisestä katastrofista, joka tuhosi maapallon viimeksi vain noin 12 000 vuotta sitten. Kaiken lisäksi tämä kataklysmi näyttäisi kohtaavan planeettaamme säännöllisin väliajoin, ei jäällä vaan tulella.

Plasmafyysikot ja muut asiantuntijat puhuvatkin sähköisistä purkauksista, ja näyttävät toteen voimat, jotka pystyvät tuhoamaan ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä.

Myös ihmiskunnan perimätiedot ja tarinat puhuvat valtavan tuhon puolesta. Plasmafyysikko Anthony Peratt on löytänyt plasmavirtauksen kuvauksia muinaisista kalliomaalauksista. Olivatko varhaiset ihmiset todistamassa näitä tapahtumia? Voidaanko kalliomaalaukset tulkita fysikaalisia tapahtumia vasten, ja hylätä perinteiset shamanistiset selitysmallit?

Tämä kirja on kunnianosoitus turkulaiselle Keijo Parkkuselle, joka jo yli 40 vuotta sitten kyseenalaisti jääkausiteorian ja ehdotti hiidenkirnujen syntyneen ”sähkötornadojen” vaikutuksesta. Miehelle on naurettu vuosikymmenet, mutta uusimpien ”sähköinen universumi” -plasmafysiikan valossa, Parkkunen on ollut koko ajan täysin oikeassa. Nykyisin monet fyysikot ja geologit kautta maailman ovat vakuuttuneet siitä, että myös monet meteorikraattereiksi uskotut jäljet, ovat syntyneet sähköisten plasmapurkausten seurauksina.

Nidottu, sivumäärä 144